EVA HÄKKINEN:
Tervetuloa!
Viime kesänä Haukivuori muistoissamme I- näyttelyn kokoamisen laukaisi liittymisemme Mikkeliin. Halusimme sanoa, ettei Haukivuori ja haukivuorelaisuus katoa mihinkään, vaikka hallinto on Mikkelissä. Nyt lähestymme aihetta eri kantilta.
Kun ensimmäisessä näyttelyssä oli esillä kaikki materiaali, jota saatiin haalittua, niin tässä kakkos– näyttelyssä keskitymme muutamaan aiheeseen tarkemmin.
Haukivuoren elämään on vaikuttanut paljon mm. kirkko, Saksalan vanhainkoti ja saha.
Siksi päätimme ottaa tällä kertaa suurennuslasin alle näitä asioita.
Mutta oikeastaan kerromme teille tarinan. Tarina kertoo Sahan Saarasta ja sitä kautta myös muista Haukivuoren asioista ja henkilöistä.
Sahan Saara tuli meille eläväksi sisarensa Elnan tyttären Marjatta Häyrisen kautta, joka tuli kertomaan tädistään Saarasta eli Saara Soinisesta.
Marjatta, joka myös itse asui lapsena Sahan yläkerrassa tätiensä ja pikkusiskonsa kanssa, on täällä tänään kunniavieraanamme.
Saara Soininen oli Haukivuoren Sahalla kirjanpitäjänä vuodesta 1919 – 1963 eli yli 40 vuotta. Saha kerkesi olla sinä aikana neljällä eri omistajalla.
Kyyveden rannalle perustettu haukivuoren Saha oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1901 Hietalan sahan nimellä, amiraali Hjalmar von Bondsdorffin johtama.
Vuoden 1920 lopulla perustivat veljekset Pölhö Haukivuoren Puutavara Oy nimisen osakeyhtiön, jota sittemmin johti Venäläinen-niminen mies.
Haukivuoren Sahan nimellä sahaa johti Iisvesi.
Näyttelyssä oleva Sahan työntekijöistä otettu iso kuva on vuodelta 1936, jolloin johtajana oli Pölhö. (hän myös kuvassa)
Haluaisimme tietää ko. kuvan henkilöistä tarkemmin. Kertokaa meille, jos tunnistatte kuvan henkilöitä. TARRALAPUT JA KYNÄT ovat SITÄ VARTEN.
Saara toimi myös Lotta Svärd- järjestössä. Lotta-Svärd järjestö toimi Suomessa 1921- 23.11.1944, jolloin se lakkautettiin hallituksen määräyksestä välirauhan sopimukseen vedoten.
Lotta Svärd – järjestö sai nimensä (J.L. Runebergin) Vänrikki Stoolin tarinoiden runosta ”Lotta Svärd”.
Kukaan ei varmastikaan voi kiistää Lottien työn merkitystä Suomelle sodan vuosina. Lotat ja pikkulotat toimivat aktiivisesti myös Haukivuorella. Saara Soininen oli ryhmäpäällikkönä asemankylän Lotissa ja mm. tätini Mirjam Häkkinen toimi ryhmäpäällikkönä Häkkilän kylällä, joten löysin mielenkiintoista tietoa myös kotipiiristä.
Näyttelyssä on kirje, josta näkee kaikki Haukivuoren Lotta ryhmät päällikköineen.
Lotista puhuttaessa ei tietenkään voi sivuuttaa sotaa. Siksi näyttelyssä on mm. kenttäpostikortteja ja muutamia kirjeitä rintamalta. Mukana on myös kirjekuori vuodelta 1940,jolloin Helsingissä piti olla olympialaiset ja kirjekuoret oli jo painettu, mutta ne jouduttiin sodan takia peruuttamaan.
Kirjeistä voi havaita kuinka yleviä ajatuksia elämästä sen ajan nuorilla oli. Luen tädilleni Eevalle rintamalta tulleen kirjeen, joka oli kirjoitettu 6.12.1939.
|
Kiitos kirjeestäsi, jonka sain tänne taistojen keskelle. Hetkeksi ikään kuin irtaantui tästä melskeestä, joka on kohdannut maatamme, kun avasin kirjeen joka toi tervehdyksen siviilistä. Täällä ajatusmaailma kiitää kokonaan toisille aloille, mitä koskaan on voinut ajatella. Mutta kaikki näyttää olevan mahdollista tällaisina aikoina, jolloin maailman mahtien aallot ovat vyöryneet maamme yllä.
Siis hetken sain ajatukseni siirtää tykkien jylinän ja kranaattien vihlovan ulvonnan ohella kotipuolen tapahtumia seuraamaan kirjeestäsi.
Ajatus kiiri eteeni, että onko koskaan se aika, jolloin on mahdollista palata rauhallisiin oloihin, jolloin taistot ovat ohi ja saa astua rauhallisiin tehtäviin, joista ei ole enää kun kaukainen kangastus taistoista.
Ja ehkä poimittais vattuja joskus Heikkilänharjulla niin kuin ennenmuinoin. Vai jääkö tämä kaikki haave-kuvaksi todellisuutta vaille.
Jos meiltä riistettäis pois meidän isänmaamme ja me jäätäis orpona maailmalle kuin joku pikkulintu, jolta on emo ja pesä riistetty pois.
Mutta uskokaamme että näin ei koskaan tapahdu, sillä me puolustamme oikeudenmukaisesti isäimme perinteitä viimeiseen mieheen, jos meiltä niin vaaditaan saadaksemme asua kaikessa rauhassa omissa kodeissamme. Siis toivo on meillä edelleen lyödä vihollinen jalkaimme alle, koska se on oikeudenmukaista, jos vain me kaikki siihen luotamme niin varmasti voiton perimme. Ehken sitten elämme jo toisin toivein jos meille viellä vapaus koittaa ryssästä. Että me olemme todella yksinäinen ja ei puolue eikä luokkarajaa tunteva kansa.
Niin hyvää vointia vain sinne teille siviiliin, kyllä mekin tulemme, jos Luoja suo, joskus sinne kotipuoleen niin sitten näemme taas toisemme, jotka voimme täältäkin viellä palata koteihimme. Tänään on siis itsenäisyyspäivä meillä, mutta missä merkeissä meidän olis juhlittava, jotka nimittäin voi juhlia tällä hetkellä meille tärkeää juhlaa-ehken se on jokaisella itsestänsä selvä.
Siis Hauskaa Joulua, jos voi olla mahdollista. Ehken nyt voi kirjeet viipyä pitkäänkin. Siis monin terveisin ja hyvästein Mikko
Saara ja Anna-Liisa Soinisen tunsivat kaikki.
Saaran saattoi nähdä milloin Ladynä hienoine hattuineen kirkolla, milloin Lotta-puvussaan Suojapirtillä tai virkanaisena sahan konttorissa.
Nuoremman sisarensa Liisan tapasi useimmiten asemalta kioskia pitämässä.
Soinisen sisarusparvesta Elna (Marjatan äiti) asui jonkin aikaa Saksalan vanhainkodissa eli tässä talossa. Vanhainkoti perustettiin 1913.
Sitä ennen Saksalan tilan omisti amiraali von Bonsdorff.
Näyttelyssä onkin iso kuva, jossa Saksalan tilan vanhan rakennuksen edessä on suuri joukko ihmisiä. Heistä haluaisimme myös tietoa. Emme tiedä edes milloin kuva on otettu. Rakennusta ei enää ole. Se sijaitsi nykyisen vanhanosan päätyseinän jatkona, missä nyt on pieni talo.
Kankaalle painetut isot kuvasuurennokset tekevät ihmisistä todellisen tuntuisia.
Aloitimme mahdollisimman vanhoista kuvista ja sellaisista, joissa on paljon väkeä koolla.
Tänään kuulitte yhden tarinan yhdestä ihmisestä, jonka elämään kietoutui monta ihmistä, asiaa, tapahtumaa ja tarinaa Haukivuoresta ja myös Suomen historiasta.
Toivomme saavamme lisää tarinoita Haukivuorelta.
Suur KIITOKSET kaikille kuvia ja esineitä lainanneille!
|
